Jenni Ahtiainen, designer ja yrittäjä, gTIE

Teen töitä silmilläni

Elämä silmälasien kanssa ei vain sopinut minulle. Laseista oli enemmän haittaa kuin hyötyä: ne olivat aina likaiset, valuivat tai olivat muuten väärällä etäisyydellä. Piilotin lasit ennen kuin kukaan ehti painamaan kameran liipaisinta. Kävin puolisokeana esimerkiksi salilla ja juoksemassa. Vaikka olen muuten oma itseni, lasit eivät koskaan tuntuneet omilta. Kun halusin näyttää hyvältä, lasit eivät todellakaan kuuluneet asusteisiini.

Teen töitä silmilläni. Ilman laseja näin huonosti: hyvässä valossa näin sävyjä, joita edessä ei oikeasti ollut. Käytin piirtohommissa satunnaisesti huonoa näköä hyväkseni ja opin tavallaan elämään sen kanssa. Huomasin kuitenkin, etten esimerkiksi kuule kunnolla ilman silmälaseja, sillä huulilta lukeminen oli osa kuuloaistia. Toisinaan jopa romantisoin huonon näön kuuluvan minuulle taiteellisista syistä – mutta eihän se voi kuulua kenellekään.

En tuntenut kipua missään vaiheessa

Pitelemätön mielikuvitukseni maalaili etukäteen epämiellyttäviä mielikuvia laserleikkauksesta. Heti saavuttuani Porin Lääkäritaloon tunsin kuitenkin, että henkilökunta osasi asiansa ja mielikuvitukseni luomukset olivat syntyneet vain turhasta pelosta. Voin suositella silmäleikkausta puhtaasti turvallisuudentunteen vuoksi. Missään vaiheessa ei tullut oloa, etteikö kaikki menisi hyvin. Epämiellyttävintä operaatiossa oli laite, joka painoi hieman poskipäitäni – se ei ollut kuitenkaan kipua, vaan verrattavissa vääränkokoisen kypärän sovittamiseen. Leikkauksen jälkeen torkahtelin ja söin konvehteja hämärässä lepohuoneessa. Koko prosessi oli ohi kolmessa tunnissa.

Elämä tuntui lähes yliluonnolliselta

Silmäleikkauksen jälkeen arkisten asioiden havaintoherkkyys oli samalla tasolla kuin pojan syntymän jälkeen: hampaiden pesu ja lehden lukeminen tuntuivat erikoisilta. Perspektiivi oli yhtäkkiä esteetön ja ympäristö lähes yliluonnollinen – runoherkkää jokaiseen näkemääni kivenpalaseen ja oksantynkään. Olisin voinut kirjoittaa kokonaisen kirjan ensimmäisen päivän havainnoista. Kaikki oli niin erilaista, vaikka kaikki oli aivan kuten ennenkin.

Uusintaleikkaus ei haitannut

Leikkauksen jälkeen silmäni olivat hieman valonarat ja kuivat, mutta nekin tuntemukset jäivät vähitellen pois. Noin kuukausi paranemisprosessin jälkeen toiseen silmään ilmaantui lievää epätarkkuutta. Pystyin työskentelemään ja elämään ihan normaalisti, mutta tuntui, että näen paremmin ulkona kuin sisällä. Jälkitarkastuksessa havaittiin, että toinen silmäni oli ylikorjaantunut ja tähän silmään tehtiin ilmainen uusintaleikkaus.

Olin alusta saakka tietoinen siitä, että leikkauksen onnistumisprosentti on 98 % ja tiedostin, että saatan hyvin kuulua siihen kahteen prosenttiin leikatuista, joilla silmä on ali- tai ylikorjattu. Vaikka toinen silmäni jouduttiin leikkaamaan kahteen kertaan, se ei häirinnyt minua millään tavalla. Sain täydellisen näön lisäksi pyhitettyä itselleni jälleen yhden karkkipäivän hämärähuoneessa.

Enää en etsi aamuisin silmälaseja sängyn alta, mutta nukkumaan mennessä yritän toisinaan vielä ottaa laseja pois. Luen, ajan, juoksen, kirjoitan, inspiroidun ja ennen kaikkea kuulen ilman silmälaseja. Täydellisesti.

 

Varaa ilmainen ennakkoarvio